Leevi on pieni ja soma
Killi-Sininen
Leevin lipsi
Allaspoika Killi
Leevi nukkuu - vauva vielä
Kuinka pieneen tilaan voi kissa mennä? Inarin taidonnäyte.
Leevin tuore haukotus
Nuori Killi luonnossa
Inari
→ 5 KommentitAiheet: Kattimatikaiset · Kuvia · Perhettä
Syntynyt: Talvipakkasella pääkaupungissamme piakkoin kaksi vuotta sitten.
Motto: Actionia pitää olla!
Luonne: mamman kultiainen, herttainen, maailman kiltein, herra isokolli, rento rötköttäjä, todellinen häsä, säätäjä, symppis, ystävällinen poiju
Kiinnostuksen kohteet: sulkalelut ja muut lelut, oma nukkumapaikka, korkeudet, ryntäily, säätäminen
Harrastukset: leikkiminen, nukkuminen, Inarin helliminen ja peseminen, ryntäily ees taas
Erisyistaidot: olkapäille hyppääminen ja siitä vielä ylemmäs, kaikki korkeudet kiinnostavat
Lempinimet: Lerppa, Lerputio, Purtilo, Lerputin, Kultiainen, Lefa, Lefa-löppiäinen, Lörppä
Leevi-löppänä
→ Jätä kommenttiAiheet: FAQ · Kattimatikaiset · Perhettä
Talossa on siis kolme kissaa, joista se toinen tapaus on Leevi (FIN*Hana-Bi Estrade Burton). Leevi saapui luoksemme reilun puolen vuoden kuluttua siitä kun Killi tuli meille. Leevi tuli syystä että Killi oli niin läheisriippuvainen ja seurankipeä että ajattelimme kissakaverin helopottavat Killiä ja kaverit saisivat seuraa toisistaan. Siitä se ajatus sitten lähti.
Leevi oli jo pentuna todella reipas tapaus, jolla riitti energiaa ja puuhaa vaikka muille jakaa. Leevi kiipesi ja hengasi olkapäällä, hyppi ja pomppi ja riehui kuin mikäkin. Ja aina pojalla oli Leevimäinen (vrt. Lassi ja Leevi) pilke silmäkulmassa. Jo kasvatuskodissa Leevi oli juuri sellainen mitä Leevin kuuluu ollakin ja eipä montaa hetkeä tarvinnut ensitapaamisen jälkeen miettiä muuttaisiko Leevi meille vaiko eikö.
Siispä toinen pieni sininen karvapallero saapui taloomme ja valloitti olemuksellaan sydämet. Tosin Killin sydän jäi ensialkuun valloittamatta, sillä Killi luuli että Leevi on hänelle tuotu tyttökissa ja yritti tarmokkaasti astua Leeviä monta päivää. Onneksi Leevi oli itsekin tarmokas tapaus ja Killin lähentely-yritykset eivät onnistuneet. Lopulta Killi ymmärsi yskän ja tajusi että Leevi on poika. Siis POIKA!! Herran jestas sitä vääryttä minkä Killi kohtasi (ainakin omasta mielestään) ja suuren virheensä tajuttuaan poika oli meille erittäin loukkaantunut ja asui sohvan alla kolme päivää huokaillen loukkaantuneena. Sohvan alta poistuttiin ainostaan syömään ja vessaan, muutoin meillä oli hyvin dramaattinen ja draamantajiunen kissa lepyteltävänä.
Tosin Killin lepyttämiseen ei juurikaan jäänyt aikaa sillä miellä oli vilkas ja huomionkipeä Leevi talossa, jonka kanssa puuhatessa ja häneen tutustuessa aika meni leppoisasti.
Leevi pienenä ja energisenä
Kuten tapana on, Leevi kasvoi vauhdilla ja kaikki ruoka ja koska vaan maistui hänelle. Energiaa riitti ja pojista kasvoi kaverit, Killi oli Leevin idoli ja äidin kaipuuta helpotettiin lussuttamalla Killin mahaa ja kylkeä (jota Leevi tekee edelleen). Leevistä kasvoi komea poika, ystävällinen, utelias ja herkkäkin. Mamman poika, sillä mamma on se ykkönen, herrapuolisko tulee hyvänä kakkosena. Ja mamman poika alkoi keräämään huomiota osakseen. Ensinnä Leevi bongattiin näyttelyssä. Leevin kanssa näyttelyissä käyminen on kivaa, sillä poika suhtautuu toimintaan rennosti ja turhia stressaamatta. Pojalla on selvästi lavakarismaa joka ei ole jäänyt huomaamatta. Hupaisinta on että poika sähisee näyttelyissä muille venäjänsinisille ei muiden rotuisille kissoille – siniset on kilpakumppaneita ja niitä pitää vähä dissata. 
Leevi ja Killi kavereina
Mutta siis bongaamiseen jäätiin. Leevin komea olemus ja lungi luonne herättivät huomiota ja kiinnostusta, joten meidän pikkupojalle sovittiin myös muutamat treffit ihanien naisten kanssa. Treffit sujuivat varsin hyvin ja tuloksena oli kaksi pentuetta, ihan riittävästi suomen kokoisessa maassa ja tällä kissapopulaatiolla. Näiden naisten tapaamiseten jälkeen poika valitettavasti joutui puukon alle ja pääsi eroon testosteroinipussukoistaan. Leevi oli kollina muutoin hyvin rento tapaus; ääni oli hetoa piipatusta eikä poika olostaan paljoa stressannnut, mutta kun poika kusi ja sitä tuli vaikka kuinka. Killikin aikanaan merkkasi, pieniä pissoja ja melko harvoin. Leevi kusi melkeen joka päivä ja lammikot olivat monta desiä – pissaa valui sohvalta lattialle. Huh, pyykkikone lauloi meillä ahkerasti laulujaan, sillä joka päivä joku sohvatyyny oli pissattu. Onneksi pissaminen loppui sinä samaisena päivänä kun poika leikattiin. Jälkeenpäin ajatellen homma oli kyllä aikamoista pissarallia.
Leevi on siis perheen häsä. Poika joka on aina menossa, aina ensimmäisenä tutkimassa juttuja, ovella vastassa (tosi sitten saatetaan hetkeksi juosta sängyn alle piiloon) ja muuten vaan mukana menossa. Pojalla riittää energiaan kuin pienessä kylässä, tosin menon puolesta nukutaankin ihan mukavasti. Paras nukkumispaikka on sängyssä mamman vieressä tai sitten polvitaipeessa. Onneksi hyvä kompomissi on keksitty ja kaikkia tyydyttävä ratkaisu löydetty ja nyt nukutaan donitsipesässä joka on mamman puolella sänkyä sängyn laidalla. Muuten minä tai herra potkittaisiin kissoja yöllä tai sitten kukaan ei nukkuisi.
Leevi ei ole sylikissa, mutta huomiota ja rakkautta osoitetaan silti puskelmalla, ja puskemista tehdäänkin paljon ja autuaasti. Lisäksi päivittäin pitää saada riittävä määrä silitystä, hellyyttä ja leikkimistä, muuten hommasta ei tule mitään, ainakaan Leevin mielestä. Leevi on perheen energiapakkaus ja ilopilleri, rakas kissa jonka rentoudella ja kaiken hyväksyvällä asenteella meidän ja vieraiden sydämet ovat leppyneet tälle hurmurille. Leevi on luonteeltaan kuin ikuinen pikkupoika ja sitä hän taitaa ollakin. Mamman pikkupoika.
Komea Leevi
→ Jätä kommenttiAiheet: Kattimatikaiset · Perhettä
Killi
Syntynyt: Ruotsissa jo jokunen aika sitten. Perheen “vanha” herra.
Motto: Ruoka ei syömällä lopu mutta syön silti niin paljon kun sitä riittää. Mutta voi se sitten kuitenkin loppua.
Luonne: ahmatti, kerhuukone, lipsinaattori, herra ärtsy ja kurinpitäjä, sylikissa, “minä itse”, kova jätkä ja oikea pehmopoika, äijä
Kiinnostuksen kohteet: Joko kipossa on ruokaa? Mä tiedän missä raksukaappi sijaitsee. Lelut, kissanminttu, ees taas säntäily.
Harrastukset: syöminen, tarkastelu, ulkoilu, nukkuminen, hiirilelujen saalistaminen ja kissa-agility kotona raksuhoukuttimen kanssa, kehrääminen ja kainalossa nukkuminen
Erisyistaidot: kaverin ruokakupille hiippaileminen täysin äänettömästi ilman että isäntäväki huomaa
Lempinimet: Killi, Kilppari, Kilpanaattori, Kilpamoottori, Hönttiäinen, Höppänä, Kölppänä, Kilppa, Köppiäinen, Raksunaattori, Pilpa
Meidän perheen ikuinen ykköskissa. <3
→ Jätä kommenttiAiheet: FAQ · Kattimatikaiset · Perhettä
Koska tästä epämääräblogista on aikaa myöden tarkoitus tulla hetkeksi pentublogi niin tässä välissä ajattelin esitellä kissamme.. yksi kerrallaan kuten arvoon kuuluu. Tässä postauksessa kerroinkin jo lyhykäisesti kissoista ja yleisesti venäjänsinisestä.
Aloitetaan siis Killistä (S*Grr Chili Red Torpedo), meidän talon ykköskissasta. Killi kasvoi ruotsissa Grr-kissalassa, jossa poika oli veljiensä kanssa kasvattaja Annan silmäterä. Suomalainen kasvattaja osti Killin siitospojaksi suomeen hyvien taustojensa ja sukutaulunsa takia. Meidän perheeseen oli “joskus sitten tulevaisuudessa” ajatus ottaa kissa. Lähinnä ajatus oli jalostunut siihen pisteeseen, että kun muuttaisimme isompaan asuntoon 50 m2 opiskelijaboksistamme niin kissa meille sitten tulisi. Mutta mutta, miten siinä sitten kävikään.. ensin hyvässä kodissa kasvanut ja hyvin hoidettu maatiainen vaihtui rotukissaan (koska kyseenlaisia maatiaisia ei ollut tarjolla ja eläinsuojasta emme uskaltaneet kissaa pelastaa sillä ennen tätä kissakokemus oli lähes nolla) ja venäjänsininen vain vei sydämen. Sitten eräänä päivänä Killin kuva ilmestyi rotyhydistyksen sivulle ja poika etsi sijoituskotia. Killin ihanaa katsetta emme voineet ohittaa ja värikkäiden käänteiden jälkeen poika saapui meille heinäkuussa 2007. Killi siis sulatti sydämet, täysin.
Ensialkuun poika tutki ja ihmetteli paikkoja, mutta kotiutui vallan hyvin. Nopeasti Killi leimaantui herrapuoliskon kissaksi ja nukkui sylissä, läppärin päällä ja milloin missäkin, mielellään hyvin lähellä herraa, iholla. Killi on hyvin järjestelmällinen kissa joka tykkää rutiineista ja tavallisesta elämästä jokailtaisine raksuhetkineen. Meille tullessaan ja aina uuteen paikkaan mennessä Killi tutkii nurkat ja paikat määrätietoisesti ja järjestelmällisesti, mielellään vielä pariinkin kertaan. Killi on hyvin punktuaalinen tyyppi.
Poika kasvoi ja komistui. Ja tuli hyvinkin nopsaan oikeaksi herraksi siis täysin kolliksi. Peinikin liike ulkona sai herran hyppäämään ikkunalaudella laulamaan serenadeja ihanaiselle tytölle joka varmastikin ulkona oli, tosin tämä tyttönen oli valitettavan usein kastaraattiherra naapuritalosta tai jänö tai pieni koira, mutta se ei Killin kosiomenoja haitannut. Ja laulaa jaksettiin yötäpäivää. Nopeasti lauleluun tottui ja hauskoja osa serenadeista olikin. Tuli ääntä ylhäältä ja alhaalta ja välistä.. joka sorttia. Kosiomenojen harjoitus olikin kivaa, laulutaidot vain paranivat ajan kanssa.
Auta vaan armias kun ensimmäinen tyttöystävä tuli kylään.. herran kosiomenot jäätyivät ja kiimaavaa tyttökissaa pelättiin istuen suikun nurkassa jollottaen pelokkaan kissan laulua. Voi sitä jollotusta tosiaan keskellä yötä – ihme etteivät naapurit tulleet kommetoimaan. Luojan kiitos tyttönen ei jaksannut pissaansa pantata ja kun Killipoika haistoi mehevät tyttöhormonit niin mies meni ihan sekaisin, silmät vain kiiluivat kun totuus selvisi ja poika ymmärsi asian laadun. Sitten sitä oltiinkin hyvää pataa ja muutamat pennut saatiin aikaan. Killille syntyi kaksi pentuetta, joista olemme todella iloisia. Komea kolli vaatiikin oikeutta jatkaa sukua.
Tyttöystäväkausi kuitenkin päättyi ja kollipojan piti loppujen lopuksi päästä palleistaan eroon.. ei tätä kollipojan tosi-tv:tä voinut loputtomiin jatkaa. Sydän itkien Killi vietiin kastroitavaksi ja vannon että jos herrapuoliskoni ei olisi ollut mukana niin olisin tullut leikkaamattoman kissan kanssa takaisin, niin tiukille se otti. Onneksi Killi sai elää pallillista elämää reilu 1,5-vuotiaaksi saakka ja pojalla oli aikaa kasvaa kunnolliseksi kolliksi. Nyt konsulenttiherra saa elää leppisaa elämää vapaana jatkuvista tyttöajatuksista, odottaen ruokahetkiä innolla ja rakastaen rapsuttamista ja hellyyttä – Killin ehdoilla toki.
Luonteeltaan Killi on ihana kotikissa. Näyttelylyhermoja ei pojalla ole ollenkaan, joten kodin ihana kaunistus hän on. Killi on rakastava, hellyyttä ja hyväksyntää hakeva kissa, joka teitää oman arvonsa. Parempaa puoliskoa palvotaan – voi kun näkisitte sen katseen. Killi oli tosi kova kolli, oikea macho ja edelleen poika luulee olevansa tosi kova. Me kyllä väitämme että Killi on ihan oikeasti aika pehmo ja nössö.. luulee vaan että pitää jotain muuta esittää, mutta onneksi kotiväki teitää pojan luonteen oikean laadun. Killi on hitaasti lämpeävää tyyppiä josta muutokset ovat harvoin kivoja, mutta maltilla ja valtilla pojasta on saanut uskomattoman ihanan kissaystävän.
→ Jätä kommenttiAiheet: Kattimatikaiset · Perhettä
Juoruja..
Kylläpä sitä innostui youtubettamaan.
→ Jätä kommenttiAiheet: Kuunnellen
Fiilistelin lauantaina Egotripin kiertueen päätöskeikalla. Tahdon jakaa tunnelmat. Tämä on kaunista. <3
→ Jätä kommenttiAiheet: Kuunnellen · Luottojuttu
Kävin tänään toista kertaa Elsa Hjeronymus -kasvohoidossa. Myönnän että olin alunperin hyvinkin skeptinen sen tehoa kohtaan, mutta nyt on myönnettävä että olin väärässä.
Viiden viikon yöputkeni jäljiltä kroppani oli ihan sekaisin ja naama aloitti uuden teini-iän elämisen – näppyä näpyn perään ja kiitoa enemmän kuin meidän keittiön kaappien ovissa. Jotain apua siiten oli saatava.
Kasvohoitoon siis mars!
Sinne mennessä ja hoitolaan saapuessa kosmetologi kommentoi jo heti ovelta että hyvä että tulit (kiva kiva, iho oli todella huonossa kunnossa), olet todellakin kasvohoidon tarpeessa ja suositteli Hjeronymus hoitoa. Sitäpä sitten tekemään. Hoito meni suunnilleen näin: ihon puhdistaminen meikistä, puhdistava kasvovesi, Hjeronymus-aine (kipristeli kivasti iholla) ja annettiin vaikuttaa, tämän jälkeen rauhoittavalla vedellä valelu (kipristely loppui), rauhoittava naamio, aktivoiva menhol-kamferi -naamio lämpövalon kera, kasvovesi ja lopuksi kosteusvoide.
Iho ei punottanut yhtään hoidon jälkeen ja ainakin tämän toisen kerran jälkeen tuntuu todella puhtaalta ja raikkaalta.
Tulevaisuudessa yritän aina ihon osoittaessa pahenemisen merkkijä mennä käymään kosmetologin pakeilla – helppaa kun naama näyttää taas edes jokseenkin inhimilliseltä.
→ Jätä kommenttiAiheet: Nassu
Pitkästä aikaa, tai ennemminkin rehellisesti puhuen varhaisnuoruuteni vuosien jälkeen olen viimein päässyt kirpparille myymään.
Muutossa tuli huomattua kuinka paljon turhaa tavaraa omistaakaan ja kuinka paljon vaatetta on kaapissa, siis sellaisia jota ei käytä. Vihdoin ja viimein sain sen verran aikaiseksi että kirpparipaikan sain varattua ja eilen illalla tavaroita raahattiin paikalle. Myyntiin pääsi esimerkiksi lähes 20 paria farkkuja jotka eivät enää mahtuneet päälle tai sitten eivät vain vuosiin ole olleet käytössä. Toivotaan että ne löytävät uuden kodin ja käyttäjän.
Kirppari on nerokas keksintö ja etenkin tämän paljon puhutun taantuman aikana hyvin suosittu paikka. Ainakin oman myyntipaikkani ympärillä näytti käyvän kiva kuhina ja tavaraa oli jo tänään aamupäivällä kadonnut ihan mukavasti. Lisäksi myytipaikopille piti jonottaa, joten myyjiä riittää. Pitäisi kai itsekin ruveta säännöllisesti käymään kirppareilla, mutta toisaalta tällä hetkellä hirveälle tavaran hamstaukselle ei ole tarvetta.. mutta silti.
Oli aika avartavaa taas huomata miten itselle turha tavara on toiselle aarre – mukavaa. Toistaalta kirpparilla hieman ärsytti se, että jotkut ihmiset kuvittelivat ihan minkä tahansa siellä menevän kaupaksi ja ihan mihin hintaan vaan. Jostain vanhasta vahvasti nyppyyntyneestä trikoopaidasta pyydetään 5-6 euroa, kun itse hinnoittelin erittän vähän käytetyn ja siisitin trikoopaidan 2 euron arvoiseksi. Kyse on kuitenkin käytetystä vaatteesta, ei uudesta.. ja itseni kohdalla on tarkoitus päästä tavarasta eroon, ei pyöritellä niitä omissa nurkissa käyttämättömänä. Toki on mukavaa että muutama euro jäisi omaan taskuunkin, mutta en mitään suurta voittoa tavoittele kirpparipöydältäni – kunhan kattaisi pöydän vuokran.
Parasta tässä on se, että huomaa miten hyvä mieli itselle tulee kun saa tavaraa ja vaatetta pois nurkista. Nyt kun vaatekaappi on hieman tyhjempi ja seillä olevat vaatteet oikeasti käytössä niin voin hyvällä omalla tunnolla tarpeeseen hankkia jotain uutta, mutta vain tarpeeseen. Yritän oppia välttämään turhanpäiväistä “mutta kun mä haluun” -ostamista. Siinä kyllä sarkaa riittää.
→ Jätä kommenttiAiheet: Ekoilua
Voi onnenpäivää. Yksi suosikkikosmetiikkamerkkini rantautuu vihdoinkin tänne tois puolel jokkee: M.A.C. saa myyntipisteen Turun Stockmannille 7.9.
Nyt ei näiden ihanuuksien perässä tarvitse matkata Helsinkiin saakka vaan niitä saa ihan nurkilta. Voi iloa!
