Hyvää joulua!

Inkilee kissalassa rauhoitutaan joulun viettoon. Ulkona paukkuu pakkanen ja kissat nauttivat kylpyhuoneen lattialämmityksestä. Kuusi on koristeltu kissojen avustuksella ja kinkun kypsyminen vahdittu. Rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto. Sininen kissa kainaloon ja nyt on aika pysähtyä ja vain nauttia. Hyvää joulua!

image

| Avainsanat: , | Kommentoi

Onni on – punaiset nisät

Inkilee kissalalla on vihdoin kerrottavana iloisia, ihania ja odotettuja perheuutisia. Nyt näyttää kovasti siltä, että Inari odottaa pentuja ja tytön nisät ovat punaiset ja turvonneet. Lisäksi Inari syö hyvin ja tyttö lepäillyt hieman normaalia enemmän. Toki leikki maistuu edelleenkin, mutta riehumishetket ovat hieman lyhyempiä. Lisäksi tytöstä on tullut melkoinen sylimyyrä ja rakkaiden ihmisten huomiota kaivataan kovin. Tällä hetkellä harras toiveeni on, että kaikki menee hyvin ja maailmaan tulevat ensimmäiset, terveet, kauniit ja elinvoimaiset Inkilee-pennut. Inarin penntujen laskettu aika on marraskuun 18. päivä.

Inarin sulhanen on  Muskatz’s Allegro Maestoso eli tuttavallisemmin Miku. Miku on superpersoonallisuus ja ihana halipusittava poika.

Muskatz's Allegro Maestoso aka Miku

IC Hana-Bi Inari No Kami aka Inari

Meillä on myös toinen pentu-uutinen: Hana-Bi kissalan meillä asuva sijoituskissa Daisy odottaa pentuja. Daisyn pentueen isä on Mariannan norjan tuonti, komea kollipoika CH Harad av Burelia. Daisyn laskettu aika on lokakuun viimeinen päivä.

CH Harald av Burelia

Hana-Bi Kätketty kukka aka Daisy

Molemmista pentueista löydät lisätietoa pennut-sivulta.

Talvella meillä toiveiden mukaan pitäisi olla runsaasti pienten tassujen tepsutusta. Sitä innokkaana odotellessa!

Kategoria(t): Daisy, Inari, Vaavit | Kommentoi

SW 2011 Uppsala

Jo aikaa sitten päätin, että syksyllä nenä suuntaa kohti ruotsinmaata ja Uppsalaa. Uppsalassa nimittäin pidettiin 10.-11.9.2011 Scandinavian Winner kissanäyttelykisat. En ollut aikaisemmin nähin kisoihin osallistunutkaan, joten koska hyvää matkaseuraa oli luvassa, ruotsalaisia ystäviä tulossa paikalle ja matkakaan ei Turusta ollut kovinkaan pitkä, niin päätin lähteä matkaan. Ja totta kai kun tällaseen tapahtumaan lähdetään mukaan, niin oma kissakin oli matkassa. Leevi lähti SW showhun metsästämään puuttuvaa ulkomaanserttiään luokassa neljä.

Illalla pakkauduimme autoon ja auton kanssa laivaan. Pakkautuminen oli kyllä mainio sana, sillä meitä oli mukana neljä ihmistä ja neljä kissaa. Uppsalassa oli hauska jopa karnevaalimainen tunnelma. Meidät oli jaettu häkkiriveihin maittain ja tämä loi hauskaa maaottelutunnelmaa. Aamu alkoi tuomariarvonnalla ja jokainen tuomari nosti vuorollaan numeron ja mitä kissoja arvostelee. Kohdallemme sattui uusi tuttavuus Iso-Britanniasta Janet Green.

Tuomariarvonta

Näyttelyreissu oli mitä hauskin. Oli kaikin puolin hyvää seuraa, hyvää ruokaa, huonosti nukuttuja öitä (kuuluu asiaan), hienosti käyttäytyviä kissoja ja sopivassa määri menestystä. Mukana ollesta kissoista Hana-Bi Pieni pala talvea aka Poju (sydämet sulattava ihana poika!) oli nuorissa EX1, mutta hävisi niukasti pentujen ja nuorten BIVin. Poju kuitekin hurmasi ihmiset – myös minut, jälleen kerran ihanalla luonteellaan ja komealla ulkonäöllään. Hana-Bi Lekan Kwa Afrika oli EX1 CACS ja valmistui SUPREME CHAMPION titteliin. Suuret onnittelut omistajalle Ninalle, Lekanille ja kasvattaja Mariannalle! Lekanin äiti GIP CH S*Grrr Kallisto Mira Nikita oli EX1 CAPS edustaen jälleen kerran esimerkillisesti. Oma kissani GIP IC Hana-Bi Estrade Burton (Leevi) oli EX1 CAPS ja kastraattien BIV. Olen syystäkin Leevistä erittäin ylpeä, sillä BIV-kisa käytiin erittäin kovatasoisten kissojen kesken. Ritin ja Jarmon Andinan kissalan Vera eli SP,SC Katzenhof Quellchen, DVM, DM kisasi luokassa kaksi ja oli HP ja NOM. Panelissa jännitimme suomalaisten kissojen menestystä ja etenkin kastrattinaaraiden paneeli oli erittäin jännittävä. Tuomareiden äänet jakautuivat niin että, Vera sai kaksi ääntä ja toinen suomalainen kissa korat GIP SC Seirene Amarindra sai kaksi ääntä. Viimeinen ja ratkaiseva ääni meni Amarindralle. Onnea Amalle! ”Suomalainen voittaa aina!” oli mottomme SW-kisassa, vaikka olisihan se ollut hienoa nähdä myös venäjänsininen SW’11 kissana.

Leevi EX1 CAPS BIV assistentin hoivissa

Sunnuntai-iltana laiva lähti kuljettamaan väsynyttä, mutta onnelista poppootamme takaisin kotia kohden. Laivalla nautimme vielä hyvästä juomasta ja juhlimme toistamiseen Lekanin SC-titteliä ja Aman SW’11-voittoa.

Kiitos matkasta Ninalle, Mariannalle, Eijalle, Ritille, Jarmolle, Marja-Leenalle ja Marjatalle ja kaikille ruotsalaisille ja norjalaisille uusille ja vanhoille ystäville! Ehkä toteutamme ensi vuonna SW’12-matkan Norjaan.

Kategoria(t): Näyttelyt | Kommentoi

21-8-2011

Elämä kotona on hiljalleen asettunut uomiinsa. Kevät tapahtumineen on vaikuttanut kissoihin ja ihmisiin aina näihin päiviin saakka, mutta kun elämää on eletty päivä kerrallaan ja tasapainoon pyrkien niin tasapaino on lopulta löytynyt ja saavutettu. Tällä hetkellä emme voisi olla onnellisempia. Leevi, Inari ja Daisy ovat nyt tyytyväinen kolmikko ja peliä, leikkiä ja riemua riittää näillä kolmella kaveruksella runsain mitoin.

Leevi

Kissakokoonpanossamme tapahtui kevään aikana muutos, tai ennemminkin asettuminen, tällä kertaa iloinen sellainen. Inarin viimekesäisestä pentueesta FI*Hana-Bi Kätketty kukka aka Daisy jäi meille asumaan. Alkujaan Daisyn oli tarkoitus muuttaa kasvattajansa Mariannan luokse, mutta Marianna koki että ei ole hänen omien vanhenevien kotona asuvien kissojen eikä Daisyn etujen mukaista, että Daisy muuttaisi hänen luokseen. Tämän vuoksi sovimme, että Daisy jää meille. Olemme tyttöön niin kiintyneitä, että kun Marianna asiaa kysyi, niin muita vaihtoehtoja kun meille jäämistä ei edes harkittu. Olemme äärimmäisen iloisia ja onnellisia rakkaan Daisyn meille jäämisestä. Tyttö on alusta saakka valloittanut sydämemme ja jättänyt lähtemättömän tassunjäljen kotiimme. Kiitos Marianna että Daisy sai jäädä mamman ja isukin luokse syntymäkotiinsa!

FI*Hana-Bi Kätketty kukka aka Daisy

Daisy asuu meillä sijoituksessa ja tytöllä tullaan tekemään yhdet pennut FI*Hana-Bi-kissalaan. Tämän jälkeen Daisyn olisi tarkoitus siirtyä oman Inkilee-kissalani kasvatuskissaksi. Olen innoissani tulevista Hana-Bi pennuista ja toivon että Marianna saa Daisyn pennuista paljon iloa sekä kasvatuksellisesti että muutenkin.

Daisy

Vaikka Killin lähtö oli kevään suuri surullinen asia, niin ei pidä unohtaa elämän ja asioiden hyviä puolia. Positiivisuus on yksi oman elämäni kantavista voimista eikä toivoaan pidä koskaan menettää – aurinko paistaa risukasaankin vaikka välillä ollaan sillä varjoisalla puolella. Killi on nyt onnellinen kissa. Meidän perheen olosuhteet olivat Killille loppujen lopuksi sopimattomat ja nyt Killi on onnellinen ja nauttii elämästään. Myös kotona kolmen kissan elämänlaatu parani kun kotiväen kokema stressi väheni ja kissojen sisäiset jännitteet purkautuivat. Nyt meillä on 3 +1 onnellista ja tyytyväistä kissaa verrattuna neljän kissan stressaantuneeseen tilanteeseen. Täytyy todeta, että Inkilee-kissala on käynyt tämän vuoden aikana melko kovan koulun, mutta todella opettavaisen sellaisen. Nyt kun katson ikkunasta, niin aurinko paistaa siniseltä taivaalta jossa leijailee muutama poutahattara. Loppukesän lämpimän viileä henkäys käy sisään ja ilmassa leijailee elokuun tuoksu. Hymyilyttää.

Inari

| Kommentoi

Rakas Killi

Ilmassa alkaa olla loppukesän tuoksua. Illat ovat viilentymässä ja hämärän hetket alkavat laskeutua. Ulkona kuitenkin pärjää vielä kesämekolla ja neuletakilla. Ensimmäiset alkusyksyn rankkasateetkin on jo nähty. Syys on aivan askeleen päässä.

Kesä on mennyt nopeasti ja kissat ovat nauttineet lämpimistä kesäpäivistä ja makoilleet auringon lämmössä. Kuumimpina päivinä meillä oli öisin sängyssä tilaa, sillä yksikään kissa ei helleyönä nukkunut kanssamme – enkä lainkaan ihmettele miksi.. ilmeisesti kissoillakin on jonkinlainen ymmärrys kuumuudesta  ja siitä missä kohdassa ei enää kannata tulla kylkeen kiinni. Vähän oli orpo olo nukkua, kun kissatkin valitsevat nukkumapaikakseen hieman viileämpiä kohtia. Onneksi kesän loppuhetket ovat korjanneet asian ja koko lauma on jälleen vallannut pedin.

Killi uudessa kodissa Turussa

Viimeisimmässä kirjoituksessa etsin Killille uutta kotia ja ihanan sellaisen Killi löysinkin Mirkan luolta Helsingin Kalliosta. Valitettavasti matkaan tuli kuitenkin pieni mutka ja Mirka sai Killistä hankalan allergisen reaktion ja olimme toistamiseen etsimässä Killille uutta kotia. Kukaan meistä ei osannut odottaa allergiaa, sillä Mirkalla oli lapsena ja nuorena ollut kotona kissoja. Olimme kuitekin onnekkaita, Killille löytyi toinen uusi koti Mirkan vinkin avustuksella ja keskiviikkona Killi muutti takaisin Turkuun uuden isukin ja mamman, Miran ja Kristianin, hoiviin. Kotiutuminen on sujunut hienosti ja olemme saaneet paljon uutisia Killistä. Alusta asti kaikki perusasiat ovat toimineet: Killi on käynyt vessassa, syönyt ja juonut. Uuteen paikkaan tutustuminen on toki vienyt aikaa ja jokainen asunnon paikka on tutkittu moneen kertaan. Ensimmäiset kerhräyshetket sylissä on vietetty ja leikiksi pistetty. Uskon, että tämä Turun koti on nyt se Killin koti, jossa rakas herramme saa viettää lokoisia päiviä rakastettuna kissana. Ainakin Killi on ensihetkistä saakka kietonut uuden isukin ja mamman tassunsa ympärille ja hurmannut kaikki.

Oli ihana nähdä Killi. Herra vaikutti erittän tyytyväiseltä elämäänsä ja oli hyvin onnellinen kissa. Killi on leikkisä, rakastava, aktiivinen, reipas ja rohkea sydänten valloittaja. Herra oli selkesti saanut elämänilonsa ja kipinän takaisin ja oli se vanha Killi, jonka olemme aina tunteneet. Vaikka päätös uuden kodin etsimisestä ei ollut helppo ja kevät ja alkukesä oli kokonaisuutena rankka, niin parasta, mitä voimme saada, on nähdä kissa onnellisena ja tyytyväisenä. Vaikeudesta huolimatta koemme nyt, että olimme mieheni kanssa tehneet oikean päätöksen, joka oli Killin parhaaksi. Rakkaus Killiin ei koskaan katoa, vaikka herramme ei enää asu meillä. Onneksi välimatkaa ei ole paljoakaan, ja tulemme kyläilemään Kilperoisen luona. Nyt on kuitekin annettava aikaa sopeutumiselle ja antaa Miran, Kristianin ja Killin elämän asettua ennen kyläilyjä.

Killi katselee lintuja

Killi, olet meille aina se ykköskissa.

| Kommentoi

Uutta kotia vailla

Elämä, toisinaan vaikeaa. Ei se mene niin kuin suunnittelee, toivoo, ruokoilee, yrittää, haluaa ja tahtoo. Ei vaikka kuinka yrittäisi.

Inkilee-kissalassa on tilanne, että meidän rakas ykköskissamme Killi etsii uutta, rauhallista, rakastavaa ja luotettavaa kotia.

Killi on neljävuotias leikattu poika. Ihana kissa, jonka perusluonne on rauhallinen ja rakastava. Killi on herkkis, joka rakastaa kodin rutiineja ja rauhaa, mutta siltikin vauhtia saa olla ja leikkihetkistä otetaan kaikki irti. Oma rakas ihminen on Killin elämässä se numero yksi ja Killi onkin hyvin ihmisorjentoitunut.

Miksi sitten näin? Meidän perheessä Killi ja Leevi ovat tulleet toimeen ihan välttävästi. Kumpikaan ei ole ollut toisen paras kaveri, mutta toista on siedetty hyvin ja olemme voineet asua saman katon alla ilman suurempia ongelmia. Kuitenkin viime syksystä alkaen ilmassa on ollut enemmän jännitettä ja tämän kevään aikana on tullut selväksi, että Killi ja Leevi eivät voi asua saman katon alla. Kissat eivät enää luota toisiinsa. Yhteisen elon aikana kumpikin on saanut niin monta kertaa siipeensä, että yhteisymmärrys on nyt kaikonnut. Nyt keväällä kissat ottivat yhteen tavalla, jota emme olleet ennen nähneet. Ilmassa oli selkeästi merkkejä siitä, että sopu on mennyt lopullisesti ja niin se sitten olikin. Olemme tehneet mieheni kanssa kaiken mahdollisen mitä vain voimme tehdä sen eteen, että kissoilla olisi hyvä olla meillä ja sopu säilyisi. Mutta nyt meidän käsissä olevat keinot on käytetty, emme osaa tehdä enää mitään mikä auttaisi ja mistä voisi olla apua. Meille ei jää vaihtoehdoksi kuin viimeinen oljenkorsi – etsiä toiselle kissalle, Killille, uusi koti.

Killi on kissoista se, joka varmasti pärjää uudessa kodissa ainoana kissana. Killi on todennäköisesti tyytyväinen itsekseen ihmisten kanssa, huomion keskipisteenä ja palvottuna kissana.

Tämän kirjoittaminen on rankkaa. Päätöksen tekeminen oli rankkaa. En olisi kuuna päivänä uskonut, että joudumme olemaan tässä tilanteessa ja luopumaan rakkaasta kissastamme. Mutta yritämme muistaa että ”suurinta rakkautta on päästää irti”.

Killi etsii hyvää, rakastavaa ja rauhallista kotia, jolla on aikaa ja rakkautta kissalle. Toiveemme olisi, että uusi koti löytyisi Turun alueelta, jotta voisimme edelleen pysyä Killin elämässä jollain tavalla mukana. Käydä kylässä ja nähdä kissaa. Toki kaikki yhteydenotot huomiodaan, tärkeintä on löytää hyvä koti. Yhteydenotot: Kaisa Kinnarinen 044 3457132 tai sähköpostitse.

Killi - S*Grr Chili Red Torpedo

| 5 kommenttia

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Inkilee-kissalan alku muuttui tänään hieman kivikkoisemmaksi. Harmittaa, mutta toisaalta on ymmärrettävä, että elänten kanssa ei aina mene niin kuin suunnittelee ja ajattelee. Ja nyt ei tosiaan mennyt niin kuin Strömsössä.

Inari ei ole tiine. Emme saa kevätpentuja. 😦

Ensimmäiset epäilyksen häivähdykset nousivat esiin viime viikon alussa, kun tyttö ei nostanut painoaan. Siihen saakka paino oli ”tiineyden” aikana noussut tasaisesti ja Inari vaikutti tyytyväiseltä. Nisätkin hieman punersivat ja olivat turvoksissa. Viime viikolla loppuviikosta junnaava paino kuitekin lähti taas nousuun ja huokaisin helpotuksesta. Sama kuitenkin toistui tämän viikon alussa, paino ei noussut ollenkaan ja varasin mielenrauhan vuoksi Inarille ajan ultraan. Ennen ultraan menoa mielessä oli kaksi vaihtoehtoa: joko Inari odottaa yhtä pentua tai sitten seillä ei ole pentuja. Ja sillä sekunnilla kun eläinlääkäri painoi ultralaitteen anturin Inarin mahaan ja kuvassa näkyi vain virtsarakko ja mustaa niin tiesin, että pentuja ei ole tulossa.

Olo on melko tyhjä ja pettynyt. Toisaalta samaan aikaan tunnen helpotusta, epävarmuus siitä odottaako Inari pentuja vai ei on poistunut.

Toisaalta olo on hyvin pieni. Japanin maanjäristyksen ja tsunamin tuhojälkiä katsellessa tulee olo, että omat murheet ovat hyvin piskuisia. Ja että luonnolla on se ylin voima, vaikka välillä harhaisesti luulemme voivamme johonkin vaikuttaa.

Ei auta kuin miettiä tulevaa ja toivoa, että vuoden 2011 aikana maailmaan syntyisi ensimmäinen Inkilee-pentue.

| Kommentoi