Killi the Kolli

Koska tästä epämääräblogista on aikaa myöden tarkoitus tulla hetkeksi pentublogi niin tässä välissä ajattelin esitellä kissamme.. yksi kerrallaan kuten arvoon kuuluu.  Tässä postauksessa kerroinkin jo lyhykäisesti kissoista ja yleisesti venäjänsinisestä.

Aloitetaan siis Killistä (S*Grr Chili Red Torpedo), meidän talon ykköskissasta. Killi kasvoi ruotsissa Grr-kissalassa, jossa poika oli veljiensä kanssa kasvattaja Annan silmäterä. Suomalainen kasvattaja osti Killin siitospojaksi suomeen hyvien taustojensa ja sukutaulunsa takia. Meidän perheeseen oli ”joskus sitten tulevaisuudessa” ajatus ottaa kissa. Lähinnä ajatus oli jalostunut siihen pisteeseen, että kun muuttaisimme isompaan asuntoon 50 m2 opiskelijaboksistamme niin kissa meille sitten tulisi. Mutta mutta, miten siinä sitten kävikään.. ensin hyvässä kodissa kasvanut ja hyvin hoidettu maatiainen vaihtui rotukissaan (koska kyseenlaisia maatiaisia ei ollut tarjolla ja eläinsuojasta emme uskaltaneet kissaa pelastaa sillä ennen tätä kissakokemus oli lähes nolla) ja venäjänsininen vain vei sydämen. Sitten eräänä päivänä Killin kuva ilmestyi rotyhydistyksen sivulle ja poika etsi sijoituskotia. Killin ihanaa katsetta emme voineet ohittaa ja värikkäiden käänteiden jälkeen poika saapui meille heinäkuussa 2007. Killi siis sulatti sydämet, täysin.

Ensialkuun poika tutki  ja ihmetteli paikkoja, mutta kotiutui vallan hyvin. Nopeasti Killi leimaantui herrapuoliskon kissaksi ja nukkui sylissä, läppärin päällä ja milloin missäkin, mielellään hyvin lähellä herraa, iholla. Killi on hyvin järjestelmällinen kissa joka tykkää rutiineista ja tavallisesta elämästä jokailtaisine raksuhetkineen. Meille tullessaan ja aina uuteen paikkaan mennessä Killi tutkii nurkat ja paikat määrätietoisesti ja järjestelmällisesti, mielellään vielä pariinkin kertaan. Killi on hyvin punktuaalinen tyyppi.

Poika kasvoi ja komistui. Ja tuli hyvinkin nopsaan oikeaksi herraksi siis täysin kolliksi. Peinikin liike ulkona sai herran hyppäämään ikkunalaudella laulamaan serenadeja ihanaiselle tytölle joka varmastikin ulkona oli, tosin tämä tyttönen oli valitettavan usein kastaraattiherra naapuritalosta tai jänö tai pieni koira, mutta se ei Killin kosiomenoja haitannut. Ja laulaa jaksettiin yötäpäivää. Nopeasti lauleluun tottui ja hauskoja osa serenadeista olikin. Tuli ääntä ylhäältä ja alhaalta ja välistä.. joka sorttia. Kosiomenojen harjoitus olikin kivaa, laulutaidot vain paranivat ajan kanssa.

Auta vaan armias kun ensimmäinen tyttöystävä tuli kylään.. herran kosiomenot jäätyivät ja kiimaavaa tyttökissaa pelättiin istuen suikun nurkassa jollottaen pelokkaan kissan laulua. Voi sitä jollotusta tosiaan keskellä yötä – ihme etteivät naapurit tulleet kommetoimaan. Luojan kiitos tyttönen ei jaksannut pissaansa pantata ja kun Killipoika haistoi mehevät tyttöhormonit niin mies meni ihan sekaisin, silmät vain kiiluivat kun totuus selvisi ja poika ymmärsi asian laadun. Sitten sitä oltiinkin hyvää pataa ja muutamat pennut saatiin aikaan. Killille syntyi kaksi pentuetta, joista olemme todella iloisia. Komea kolli vaatiikin oikeutta jatkaa sukua.

Tyttöystäväkausi kuitenkin päättyi ja kollipojan piti loppujen lopuksi päästä palleistaan eroon.. ei tätä kollipojan tosi-tv:tä voinut loputtomiin jatkaa. Sydän itkien Killi vietiin kastroitavaksi ja vannon että jos herrapuoliskoni ei olisi ollut mukana niin olisin tullut leikkaamattoman kissan kanssa takaisin, niin tiukille se otti. Onneksi Killi sai elää pallillista elämää reilu 1,5-vuotiaaksi saakka ja pojalla oli aikaa kasvaa kunnolliseksi kolliksi. Nyt konsulenttiherra saa elää leppisaa elämää vapaana jatkuvista tyttöajatuksista, odottaen ruokahetkiä innolla ja rakastaen rapsuttamista ja hellyyttä – Killin ehdoilla toki.

Luonteeltaan Killi on ihana kotikissa. Näyttelylyhermoja ei pojalla ole ollenkaan, joten kodin ihana kaunistus hän on. Killi on rakastava, hellyyttä ja hyväksyntää hakeva kissa, joka teitää oman arvonsa. Parempaa puoliskoa palvotaan – voi kun näkisitte sen katseen. Killi oli tosi kova kolli, oikea macho ja edelleen poika luulee olevansa tosi kova. Me kyllä väitämme että Killi on ihan oikeasti aika pehmo ja nössö.. luulee vaan että pitää jotain muuta esittää, mutta onneksi kotiväki teitää pojan luonteen oikean laadun. Killi on hitaasti lämpeävää tyyppiä josta muutokset ovat harvoin kivoja, mutta maltilla ja valtilla pojasta on saanut uskomattoman ihanan kissaystävän.

Killi ja kuuppa

Advertisement

Tietoja kisuska

Maailmaa silmälasien, tosin ei kovinkaan vaaleanpunaisten, läpi katsova ihminen jolla pilkettä silmäkulmassa ja eläimellistä aspektia arjessa.
Kategoria(t): Kattimatikaiset, Killi, Perhettä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s