FI*Inkilee on pieni kissala Turussa. Kasvatan pienimuotoisesti venäjänsinisiä ja pentueita on tarkoitus tehdä harkituista yhdistelmistä ja harvakseltaan.
Kasvatuksen tavoitteena on kasvattaa terveitä ja ulkoasultaan rotumäärityksen mukaisia skandinaavisia kissoja, joilla on utelias ja ihmisrakas luonne. Terveyden lisäksi arvostan venäjänsinisen skandinaavista tyyppiä, jonka kauniita ominaisuuksia – vihreitä mantelin muotoisia silmiä, kaunista RUS-ilmettä, hyvää profiilia ja kulmaa sekä hopeista keskisinistä turkkia – toivon näkeväni omassa kasvatuksessani. Haasteita siis riittää jo tyypin säilyttämisen saralla, että oman kasvatustyön aloittamisessa. Venäjänsininen on tyyppikissa, jonka ”tylyksi” luokiteltava RUS-ilme, pehmeä kiiltävä sininen turkki, lihaksikas mutta elegantti olemus ja voimakkaan vihreät silmät tekevät kissasta upean kokonaisuuden. Venäjänsininen on kissa, jossa on ”sitä jotain”!
Kasvatuksen periaatteina on löytää naaraalleni uros, jonka taustat, olemus ja sukutaulu ovat kiinnostavia ja täydentäisivät mahdollisesti oman kissani ominaisuuksia. Pyrin välttämään voimakkaita linjauksia ja pidän tärkeänä, että kissan geenistö pysyisi mahdollisimman laajana ja monipuolisena.
Kissanäyttelytoiminta on minulle osa kissamaailmaa. Näyttelyt eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan mukava lisä kissaharrastukseen. Näyttelyissä tapaa ystäviä, tuttavia ja kasvattajia, näkee muiden kissoja ja saa samalla arvokasta tietoa siitä, missä mennään ja mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Käymme näyttelyissä harvakseltaan. Lupaaville pennuille toivoisin löytäväni näyttelyistä ja/tai kasvatuksesta kiinnostuneen kodin, mutta tärkeintä kuitenkin on, että kissa saa rakastavan, turvallisen kodin koko loppuelämäkseen ja jättää tassunmuotoisen jäljen omistajiensa sydämiin.
Inkileen tarina
Rakkaus kissoihin on ollut olemassa aina ja vuonna 2007 kotiimme muutti Ruotsista Marianna Ripatin FI*Hana-Bi -kissalan sijoituspoika S*Grrr Chili Red Torpedo eli Killi. Venäjänsininen kissa oli kaikkea sitä, mitä olimme ajatelleetkin: sosiaalinen, elegantti, rakastava, voimakas kaunis kissa ja siitä alkoi intohimoinen ja palava rakkaus venäjänsiniseen kissaan.
Killin myötä tutustuimme kissaharrastukseen ja kissankasvatuspuoleen. Oli ilahduttavaa nähdä ja kokea Killin tyttöystävät ja syntyneet pennut. Jo Killin tulosta saakka alkoi mielessä kyteä ajatus, olisiko minulla jotain annettavaa venäjänsiniselle rodulle kasvattajana. Ajatus kuitenkin tuntui siinä kohdassa kaukaiselta ja hieman pelottavaltakin, mutta kipinä oli kuitenkin syttynyt.
Killin kaveriksi hankimme pian FI*Hana-Bi Estreda Burtonin eli Leevin. Leevin piti olla lemmikkikissa, mutta saimmekin yllätykseksemme kyselyitä, olisiko Leevistä isäkandidaatiksi. Harkinnan jälkeen päätimme, että Leevissä on isäainesta ja saimme taas tyttöjä kylään. Kasvattaja-ajatus oli saanut taas lisää tulta alleen.
Kesän lopulla 2008 meille saapui sijoitukseen Killin tytär Hana-Bi Inari No Kami, Inari. Inarin FI*Hana-Bi -kissalan nimelle rekisteröity pentue näki päivänvalon kesän alussa 2010 ja vietimmekin ikimuistoisen kesän sinisten pentujen ja ennätyshelteiden kera. Inari, hänen pentunsa, kissaäidin rakkaus ja huolenpito ja koko pentuaika oli se viimeinen kipinä ja kasvattajahaaveet roihahtivat liekkeihin. Tämä johti siihen, että FI*Inkilee kasvattajanimi hyväksyttiin FIFe:ssä 11.6.2010.
Kissalan nimi Inkilee tulee kissojemme nimistä: Inari, Killi ja Leevi. Nimen kanssani kehitti ystäväni ja Catullus’ -kissalan kasvattaja Camilla Patek. Eräänä iltana istuimme viinilasillisen ääressä ja kerroin Camilalle kasvatusajatuksistani ja samana iltana nimi hahmoittui paperilappuselle. Nimi on tribuutti meidän rakkaille venäjänsinisillemme, jotka ovat lähtemättömästi kietoneet meidät tassujensa ympärille.
Sinisiä hetkiä 