Tapahtunut viimeviikkoina…

Pienet piipiäiset ovat nyt kaksi viikkoa vanhoja, mutta mitä onkaan tapahtunut näiden muutaman viikon aikana.

Pienet ovat kavaneet parin viikon aikana pienistä jo omissa silmissä suuriksi lapsiksi. Uskomastonta vauhtia ne kasvavatkin, maitoa tulee ja maitobaarin antimia käytetään hyväksi ja paljon, mutta se on hyvä se, pienen kissanpojan pitääkin syödä, nukkua ja kasvaa jotta on valmis ottamaan ison maailman haasteet vastaan sitten kun on sen aika.

Ensimmäisenä pienet saivat työnimet. A-pojasta tuli Peltsi. Peltsi oli ensin Pelle Hermanni koska pojalla oli punaistakin punaisempi nenä syntyessä, mutta käytettäessä nimi lyheni Peltsiksi. B-poika on Antsa. Antsakin on lyhennelmä antennista, mutta taasen oma suu ja nimen tuntu sanottaessa muutti sen Antsaksi. Antsa eli Antenni muodostui siitä että poika oli ensimmäiset elinpäivänsä häntä koko ajan pystyssä kuin antenni, siitäpä se nimi sitten potralle pojalle. Ja tyttö on Daisy. Tyttömainen nimi, tulee elokuvasta (tosin en muista mistä), mutta Daisy siis on hän. Ihana Daisy ja ihanat pojat.

Peltsi, ikää neljä päivää

Antsa nelipäiväisenä

Neljän päivän ikäinen Daisy

Ensimmäinen elinviikko on kissanpennulla tärkeä ja se vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Emolta tuottaa ensimmäisien päivien ajan ternimaitoa jonka kautta pennut saavat vasta-aineita ja vastustustuskykyä suojakseen. Ensimmäisen viikon aikana pentujen ja emon välille kasvaa vahva side, symbioottinen tila ja ensimmäisen viikon aikana pennulle riittää että emo on vieressä, ruokaa riittää ja että pesässä on lämmintä. Myöhemmin side luodaan omiin sisaruksiin sekä ihmisperheeseen.

Kissanpennun ensimmäinen viikko on egosentrinen, maailmassa on minä ja ruoka, emon turva ja lämpö sekä maidon tuoksu. Maailma laajenee hiljalleen kun silmät alkavat avautua ja lopulta korvatkin. Sokeasta, pienestä, avuttomasta, mutta silti niin vahvasta kissanpoikasesta kasvaa näkevä ja kuuleva kissamaailman kansalainen, joka emon suojista lähtee hiljalleen valloittamaan maailmaa sisarukset rinnallaan.

Kasanukkumista, ikää seitsemän päivää

Rakkautta

27.5.10 olen kirjoittanut pentupäiväkirjaan:

”Pentujen silmät ovat avautumassa ja samalla maailma on pennun silmin saanut uuden ulottuvuuden. Jokainen pentu tuntuu nyt tiedostavan että maailma koostuu muustakin kuin heistä itsestään ja emon nisästä. Nyt sikojen ja veljien olemassaolo on konkretisoitunut ja sisaruksiin otetaan aktiivisesti kontaktia. Myös oma itse on alkanut kiinnostaa – oma tassut, kieli, hännän heilutus. Kaverin turkki, nenä, naama, kaikkea ihmetellään, tutkitaan ja haistellaan. Suloisia ovat, pienet ihmeet.”

Silmien avautuminen on tosiaan luonut uuden maailman. Nyt pesässä on lauma, kissaperhe jossa sisarukset harjoittelevat jo painia ja pesän ulkopuolinen maailma ihmisineen kiinnostaa. Kun istumme pesän edessä niin pentu toisensa jälkeen tulee reunalle ihmettelemään keitä ollaan ja miltä tuoksutaan. Myös meidän kosketuksesta osataan jo nauttia. On ihanaa kun leuan pielestä rapsuttaessa pieni kissa venyttää päätä nauttien, aivan kuten kooltaan moninkertainen emonsa.

Jottei tästä tule jättipostausta niin jatkan seuraavassa kuulumisia ja lopuksi kuva 1,5 viikkoisista pennuista.

Peltsi, Daisy ja Antsa

Advertisement

Tietoja kisuska

Maailmaa silmälasien, tosin ei kovinkaan vaaleanpunaisten, läpi katsova ihminen jolla pilkettä silmäkulmassa ja eläimellistä aspektia arjessa.
Kategoria(t): Pentupesä, Vaavit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tapahtunut viimeviikkoina…

  1. Jii sanoo:

    JEE! Peltsi rulaa!!1! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s