Tapahtunut viimeviikkoina osa 2

Siispä lisää juttua parista viimeisestä viikosta.

Inari on erittäin hyvä emo, pitää pennuista todella hyvää huolta, vahtii, hoitaa, pesee, huolehtii vessa-asiat (imeväisikäisenä emo pissattaa ja kakattaa pennut) ja maitoa piisaa. Tosin emo on ollut yhdellä saralla hieman hankala (ihmisen mielestä siis, kissanlogiikalla todennäköisesti hyvinkin järkevä) – pesää on muutettu kerran jos toisenkin.

Ensimmäinen pesänvaihto tapahtui pentujen ollessa muutaman päivän ikäisiä, synnytyslaatikoksi tehty pahvalaatikko ei ollutkaan enää hyvä ja pennut vietiin sängyn alle paljaalle lattialle. Tästä me ihmisemot olimme kauhuissamme ja yritimme viedä pennut takaisin laatikkoon – ja ei, se ei kelvannut siispä sängyn alla lattialla. Teimme kompromissiratkaisun ja ujutimme sinne ison valkean kissanpesäpatjan jonka päälle pennut nostetiin ja sen Inari lopulta hyväksyi. Päivän verran annoimme pentujen olla siellä rauhassa ja illalla pystytimme Sturdin näyttelyhäkin pesäpaikaksi jonne nostin patjan kissoineen päivineen. Sinne saimme Inarin lapsineen lopulta jäämään.

Viikon verran uudessa paikassa oltiin tyytväisiä, kunnes patja oli meistä ihmisistä niin likainen että piti viedä pesuun. Tämä jalo ele ei taaskaan miellyttänyt kissamammaa ja pennut vietiin jälleen kerran ja taas paikka oli sängyn alla (mikä ihme sellä kissaa viehättää?). Ja taas kerran me kannoimme pennut takaisin pesään.. mutta ei, ei kelvannut. Onneksi seuraava pesäpaikka oli miehekkeen yöpöydän alla oleva kaappi. Sinne oli edellisen muuttosession takia tehty pesäpaikka valmiiksi, jotta jos seuraava muutto tulee niin valinnanvaraa pesissä olisi (eikä Inari kantaisi pentuja sängyn alle). Nyt on viikko oltu yöpöydän kaapissa tyytyväisenä, alusiakin on vaihdettu eikä se onneksi ole enää laukaissut muuttovimmaa.

Pentujen silmien aukeaminen ja liikkeelle lähtö pesässä yleensä lopettaa emon muuttamisen. Vaikka pesäpaikka onkin pieni verrattuna Sturdiin, niin olemme tyytyväisiä, jos se kelpaa siihen saakka kun pennut lähtevät liikkeelle pesän ulkopuolelle.

Daisy, mamma ja ihmismamma

Myös Killi ja Leevi ovat päässeet tutustumaan pentuhuoneeseen. Inari on suhtautunut vierailijoihin hyvin, mutta silti vahtinut pentuja tarkasti. Killi ei vielä tiedä ovatko pennut hyvä vai huono asia. Killin vierailut ovat sujuneet hyvin, kuitekin ihmettelevissä merkeissä ja huoneesta pois tullessa pieni stressi purkautuu ja pitää vähän möristellä kotiväelle. Leevistä pennut ovat todella ihmeellisiä, niin ihmeellisiä että huoneeseen pitäisi päästä koko ajan. Leevi istuu sängyn alla niin että näkee pentupesään ja katsoo pesän elämää suurin silmin. Hämmentynyt Leevikin on mutta erittäin kiinnostunut.

Kunhan pennut kasvavat niin Leevi saa pienistä hyvät leikkikaverit, uskon Leevin olevan innoissaan vilistelijöistä. Killi saattaa olla mielissään tai sitten ei, katsotaan tuleeko herrasta äreä vai kiva ukki.. toivottavasti kiva tai ainakin salakiva.

Advertisement

Tietoja kisuska

Maailmaa silmälasien, tosin ei kovinkaan vaaleanpunaisten, läpi katsova ihminen jolla pilkettä silmäkulmassa ja eläimellistä aspektia arjessa.
Kategoria(t): Pentupesä, Vaavit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s